Viimeaikainen ongelmani on kuitenkin ollut pieni kipuili siellä täällä, turvotus eri puolilla kehoa, tukkoinen ruoansulatus ja mahdoton väsy joka ei meinaa lähteä ei sitten millään. Olen hetken aikaa jo miettinyt, että olisiko minulla mahdollisesti elimistössäni jylläämässä hiivasyndrooma ja asiaa hetken internetissä tutkittuani olin melko varma asiasta. Tilanne kärjistyi itse asiassa Pääsiäisenä kun söimme poikkeuksellisen paljon makeaa ja sain valtavan vatsakivun ja närästyksen päälle. Muutaman päivän kärvistelyn jälkeen päätin ostaa vahvoja probiotteja ja kokeilla niiden vaikutusta. Jälkikäteen vasta luin, että probiootit ovat oiva ase juuri suoliston hiivaa vastaan ja oloni virkistyi muutaman päivän aikana ihan uskomattomasti. Asiaa lisää tutkiessani törmäsin vielä tällaiseen aineeseen kuin Greipinsiemenuute ja päätin hankkia myös niitä probioottien tueksi.
Lukiessani erilaisia artikkeleita hiivan liikakasvusta elimistössämme aloin ymmärtämään miten tärkeä rooli suoliston tasapainolla on meidän hyvinvointiin. Uskomatonta on ollut myös olotilan hurja kohentuminen viikossa. Väsynyt ja nuutunut olo on melkein tiessään, mutta ymmärrän, että edessäni saattaa olla vielä melkoinen polku paranemiseen. Olen kuitenkin hyvin kiitollinen siitä, että Pääsiäisen herkuttelu laukaisi sellaisen olotilan, että mielenkiinto omaa elimistöä kohtaan heräsi. (lisää voit lukea täältä hiivasyndrooma)
Olen suvusta jossa on aina syöty paljoa kaikkea makeaa, eikä minun tarvitse katsoa kauaskaan sukulinjassa taaksepäin kun vastaan tulee erinäisiä selittämättömiä oireita :) Myös paino on ollut kummallakin puolella sukua hyvin helposti lisääntyvää. Suurin haasteeni tuleekin nyt olemaan makean syönnin vähentäminen, hiivan hoidossa siis puhutaan myös täysin makean syönnin lopettamisesta ja kerrotaan, että suoliston hiivatasapainon palauttaminen saattaa viedä jopa vuosia, joten haastetta riittää.
Tämä on oikeasti hyvin mielenkiintoista itseni kannalta, koska olen jo hetken aikaa yrittänyt turhautuneena keksiä tapoja syödä enemmän kasvisruokaa. Se ei vain ole kovin helppoa, lähinnä tuntuu kuin yrittäisi ensimmäistä kertaa lähteä polkemaan pyörällä sen jälkeen kun apupyörät on otettu pois. Meno on huteraa ja turhauttavaa, eikä asiaa auta etten tunne ketään lähipiirissä joka olisi itse kasvisyöjä ja jolta voisin saada hyviä vinkkejä. Omat tuotokseni ovat olleet lähinnä harmaita, elottoman ja mauttoman näköisiä sekä oloisia ja se onkin varmaan suurin syy miksi ruokailun jälkeen on itselläkin melko eloton olo :) Minun onnekseni en ole kuitenkaan koskaa tykännyt isommin lihasta, joten lihaa en ole muutenkaan syönyt paljoa. Juuri huomasimme mieheni kanssa myös tuossa alkuvuonna, että emme muistaneet edes koska olemme viimeksi valmistaneet kanasta ateriaa. Kala on siis löytänyt vahvasti tiensä keittiömme :)
Ruokavalio tulee olemaan seuraava suurin haasteeni elämässäni, koska haluan aidosti alkaa huolehtimaan elomistöni hyvinvoinnista. Huonot ruokatottumukset ovat vain niin pinttyneet selkärankaan ja syvälle muistiin, ettei niiden huonojen tapojen esiintulemista edes monesti huomaa kuin vasta kassalla kun ruoat on jo maksettu. Mutta kuten kaikki suuret muutokset aiemminkin (oma-aloitteiset), niin helpoin tapa on ollut tietoinen kieltäytyminen aina kun siihen on ollut mahdollisuus ja pikkuhiljaa uusien tapojen opettelu. Olen lopettanut tupakoinninkin, joten uskon että myös makean syönnin korvaaminen paremmilla vaihtoehdoilla, ei luulisi olevan mahdoton tehtävä. En sano kuitenkaan, että se tulee olemaan helppoa, mutta olen vahvasti sitä mieltä, että minä olen vastuussa omasta elimistöstäni ja minun on turha tuskailla erinäisten oireiden kanssa jos en kerta kunnioita elimistöäni ja sen hyvinvointia.
Joten pitäkää peukkuja minulle! Ü
